Toimintaterapeutiksi ei synnytä

marijapaavo_artikkelikoko_vaaleammatvarit

Ihmiset päätyvät opiskelemaan toimintaterapiaa monesta eri syystä. Toisia ala kutsuu jo suoraan lukion penkiltä, toiset ajautuvat sille ammatinvaihdon myötä. Kukaan ei ole kuitenkaan terapeutti syntyessään.

Tekniikan alalla työskennellyt Mari Pelkonen mietti, että voisiko hänelle olla olemassa sopivampi työ, joka motivoisi kehittämään itseään ja tarjoaisi mahdollisuuden tehdä monipuolista työtä ihmisten auttamiseksi. Työ, joka ei olisi kaukana omasta arjesta. Vanhempainvapaat tarjosivat hengähdystauon työelämästä ja sopivasti aikaa pistää tulevaisuuden suunnitelmat uusiksi. Mari päätti lähteä opiskelemaan toimintaterapiaa, koska se tuntui tarjoavan nämä mahdollisuudet. Vaativien opintojen jälkeen, Mari valmistui toimintaterapeutiksi kesäkuussa 2017.

Vuoden vaihteessa Mimmin Terapian porukkaan liittynyt Mari kokee tulleensa oikealle alalle. ”Toimintaterapeutin työ on todella kiinnostavaa ja haastavaa. Ihmisten kohtaaminen ja se, että voin olla mukana edistämässä asiakkaan osallistumista arjen toimintoihin, on palkitsevaa. Saan yhdistää työhöni itselleni tärkeitä asioita, kuten luonnossa liikkumisen, ruoanlaiton ja leivonnan. Pystyn myös hyvin hyödyntämään tekniikan alan kokemusta työssäni.”

Rohkea veturi

Toimiminen uudella alalla nostaa esiin myös epämukavuusalueet. Moni terapeutti kamppailee oman riittämättömyytensä kanssa, kuten Marikin. ”Odotukset ovat suuret sekä itselläni että asiakkailla. Minusta tuntuu, että pitäisi osata kaikki saman tien ja tuottaa asiakkaalle lisäarvoa. Sitä joutuu hieman kipuilemaan, kun ei heti pysty auttamaan”, Mari toteaa. Terapeutit joutuvat myös olemaan paljon esillä, mikä ei kaikille tule luonnostaan. ”Vuorovaikutus on olennainen osa työtämme. Ohjaamme muita ja näytämme mallia. Tällöin pitää uskaltaa heittäytyä tilanteeseen, olemaan se rohkea veturi, joka vie junaa oikeille raiteille”.

Karvakaverista tukea

Mimmin Terapia on erikoistunut eläinavusteiseen terapiaan, johon Mari on nyt tutustunut syvemmin alettuaan kouluttaa omaa Paavo-koiraansa eläinterapeutiksi. ”Huomaan eläimen merkityksen omassa hyvinvoinnissani, ja siksi haluan olla omalta osaltani tuomassa samoja mahdollisuuksia asiakkaillekin. Kaikilla ei ole rahkeita lähteä kävelylle tai mahdollisuutta olla tekemisissä eläinten kanssa. Siinä me terapeutit voimme tukea asiakasta ja lisätä näin osallisuutta”, Mari selittää. Vilkas labradorinnoutaja Paavo, oikealta nimeltään Brufinn Overpower, on vielä koulutuksessa mutta on välillä päässyt Marin mukana terapiakäynneille. ”Tämä on usein yksinäistä puuhaa, kun autoilen pitkiä matkoja. Silloin on kiva että mukana on puhekaveri, ja jaloittelulenkit koiran kanssa tuovat piristystä ajomatkaan”.

Jatkuvaa kehitystä

Työ vaatii terapeuteilta monipuolista tietotaitoa ja jatkuvaa itsensä kehittämistä. Marillakin on koko ajan joku alan kirja nenän alla. ”Olen ikuinen opiskelija ja tämä ala inspiroi minua opiskelemaan koko ajan lisää. Tulevaisuudessa minua kiinnostaisi opiskella psykoterapiaa mutta tämänhetkinen tavoitteeni on ottaa toimintaterapia haltuuni. Koskaan tällä alalla ei kuitenkaan voi sanoa olevansa valmis. ”

Näinkin lyhyessä ajassa työ ja koulutus ovat ehtineet opettaa Marille paljon. ”Omien lasteni jälkeen toimintaterapian opinnot ja työ ovat kasvattaneet minua eniten. Ala on monipuolinen, ja olen saanut tehdä töitä monenlaisten ihmisten kanssa. Samalla olen nähnyt, miten hankalien asioiden kanssa jotkut ihmiset joutuvat kamppailemaan. Se muistuttaa päivittäin sujuvan arjen tärkeydestä!”.